Jep, perilla ollaan. Matka tanne meni ihan hyvin. Lauttamatkalla ei aika kaynyt missaan vaiheessa pitkaksi, ja 12 tunnin ajomatkakin meni suht iisisti. Torstai-aamuna oltiin perilla eli muutama paiva tassa ollaan hengitelty vuoristoilmaa. En ole saanut nettia toimimaan omalta koneelta, joten paivitykset voivat olla harvassa.
Mutta, kaksi laskupaivaa takana. Lauantaina hiihdeltiin pienta pehmeaa brusonissa ja tanaan vahan enemman pehmeaa, itse asiassa sita itseaan eli pyydaa, jalleen kerran brusonissa. Kylilla on taysi sinkki paalla ja viime yona taivaalta putosi aika paljon lunta, ja sateiden pitaisi itse asiassa jatkua koko ensi viikon. Kelit on kylla alyttomat. Vuorilla on kylma kuin lapissa keskitalvella, lunta on iha hitosti ja sade vain jatkuu. Tanaankin laskettiin ihan taydellista puuteria koko paiva brusonissa. Menee vahan hehkutukseksi, mutta menkoot.
Vahan huolia aiheuttaa oma olotila. Flunssaa iskee paalle ja vahan lampoakin taitaa olla. Perinteinen verbier-flunssa iski sitten heti kattelyssa. Vahan v*tuttaa, kun laskeminen maistuisi. Pitaa koittaa parantua mahd. pian.
On ollut kiva nahda viime talven tuttuja, ja muutenkin tanne on kotiutunut hyvin. Vahan janna ajatella, etta on taas taalla, kun pari viikkoa sitten viela paiski toita. Kampilla meita asustaa kuusi vakiasukasta, ja tanaan ja huomenna tulee kaksi kaveria viela tanne. Eli asuntoa jakaa sitten kahdeksan asukasta :). Taytta on, mutta sopu sijaa antaa.
Nopeasti näyttää aika menevän töitäkin tehden. Noin kahdeksan kuukautta töitä ja viimein on talviloman aika. Ensi tiistaina lastataan auto helsingissä lauttaan, seuraavana päivänä ollaan jo travemundessa ja toivottavasti jo torstaina juhlitaan tutun syntymäpäivää Verbierissä. Toinen kausi Alpeilla on siis alkamassa. Tai no, oikeastaan puolikas kausi, reilu 2 kuukautta olisi kuitenkin tarkoitus kylillä viihtyä.
Saa nähdä, minkä verran tänne tulee kevään aikana kirjoiteltua. Kun uutta lunta on satanut tai laskenut hyviä mäkiä, todennäköisesti tänne jotain kirjoitan, mutta stressiä en siitä ota. Kesä ja syksy on ollut sen verran hektistä, että nyt otetaan iisisti. Olen ostanut myös uuden hieman pareman kameran, joten jonkinlaista kuvamateriaaliakin on tarkoitus tänne tuottaa. Itse asiassa tarkoituksena olisi panostaa hieman enemmän tuohon kuvaamiseen, tai ainakin enemmän kuin viime talvena. Senkin näkee sitten. Nyt pakataan viimeiset laukut, säädetään viimeiset säädöt ja nukutaan viimeiset yöt omassa sängyssä. Seuraava postaus tuleekin ehkä jo paikan päältä. Stay tuned!
Luen aika paljon muiden ihmisten matkakertomuksia, ja itseäni ärsyttää paljon jos hyvä blogi päätetään ilman asiankuuluvaa lopetusta. Kuinka ollakaan, itselläni kävi samoin. En tiedä, mistä saamattomuuteni on johtunut, mutta jotenkin en ole saanut aikaiseksi kirjoittaa lopetusta tälle kertomukselle. Koska jotkut ovat toivoneet sitä, ja edelleenkin täällä vierailee päivittäin lukijoita, otin itseäni niskasta kiinni ja sain väsättyä jotain loppumietteitä.
Suomeen paluusta on jo aikaa ja paljon onkin sinä aikana tapahtunut. Alkuun fiilikset olivat ristiriitaiset. Kotiin oli kiva palata ja muutenkin tuntui että lähdin verpparista oikeaan aikaan. Parin päivän jälkeen kaupunkielämä alkoi kuitenkin puuduttaa ja ajatukset karkailivat muutenkin vuorille. Onneksi kaupunkielämää ei montaa päivää tarvinnut ihmetellä, vaan jo muutaman päivän jälkeen pääsin lähtemään pohjoiseen. Vajaan kahden viikon reissu Rukalle ja Ylläkselle sisälsi mm. hyvää rinnehiihtoa, paljon aurinkoa, yöhaikin kellostapulille ja tietysti hyviä bileitä, mutta myös rauhoittumista luonnon äärellä. Hieno päätös hienolle kaudelle. Vapun jälkeen elämä on normalisoitunut ja työt alkaneet, joita pitäisikin paiskia koko loppuvuosi. Pakko myöntää, että tuntuu vähän oudolta.
Mitä viime talvesta jäi käteen? Ensimmäisenä mieleen tulee ihmiset ja maisemat. Tapasin ison määrän hienoja persoonia, joiden kanssa toivottavasti tulee pidettyä yhteyttä tulevaisuudessakin. Ennen tätä talvea itselläni oli melko kliseinen mielikuva ns. hiihtopummeista (on muuten ärsyttävän kliseinen sana), mutta nyt voin sanoa, että he ovat ihan tavallisia ihmisiä, jotka vain sattuvat suhtautumaan intohimoisesti laskemiseen. Itselleni kertyi laskupäiviä talvelle lähemmäs kahdeksankymmentä, mikä on monin verroin enemmän kuin aiempina talvina. En ollut ennen tätä kautta hiihtänyt paljoa takamaastoissa, joten kaikki oli melko uutta. Alussa lasku olikin aika hakusessa, mutta loppua kohden hiihto sujui välillä jopa ihan hyvin. Kehitystä tapahtui siis silläkin saralla.
Hienot laskupäivät, hulvattomat bileet, jylhät vuoristomaisemat, pelonsekainen jännitys tiukassa paikassa, helpotuksen ja hyvän olon tunne selviytymisestä. Hyvänolon tunne, mutta myös koti-ikävä… Välillä omat tunteet heittelivät aikamoista vuoristorataa, mutta suurimman osan ajasta olin onnellinen.
Niin, ensi kaudesta… Mielessä on paljon erilaisia suunnitelmia, mutta mitään ei ole vielä lyöty lukkoon. Sen verran sanottakoon kuitenkin, että opiskeluja tai töitä ne eivät sisällä.
Nopeasti kolme kuukautta vierähti. Tänään oli viimeinen laskupäivä ja huomenna sitten Suomeen. Pakkailu on kesken ja illalla pitäisi vielä keretä juhlia kämppiksen synttäreitä, joten pitempi yhteenveto sitten Suomesta. Loppuun vielä päivän ainoa ja tämän blogin ehkä viimeinen laskukuva.
Koska viime päivät oli taas sadellu lunta, lähdimme aamulla toiveikkaina mäkeen. Lämmin föhn-tuuli oli kuitenkin vienyt parhaimmat puuterit mukanaan, mutta jotain kivaa onnistuimme kuitenkin löytämään. Kuten tämän kiven, josta Ossi leiskautti tyylillä.
Hiljaista on päivitysten suhteen ollut, mutta eipä täällä ole paljoa
tapahtunutkaan, hiihdon osalta. Keli on ollut pilvistä ja sateista sekä
nollaraja on ollut korkealla. Lunta on viime viikolla tullut taas
paljon, mutta kun lämmöt ovat olleet ylhäällä, ei siitä ole päässyt
paljoa nauttimaan. Tänään käytiin vähän väijymässä kelejä ylhäällä,
mutta ei siitäkään ole suuremmin kerrottavaa. Lumi oli aika raskasta ja
pilvet tulivat eteen juuri väärällä hetkellä. Alkuviikosta sää hieman
kylmenee, ja uutta luntakin pitäisi sataa n. 30 senttiä, joten ehkä
vielä ennen lähtöä pääsee laskemaan pari hyvää mäkeä.
Nousimme aamulla toppiin ajatuksena skinnailla jonkun töppyrän päälle, ja laskea ja kuvailla siellä. Ylhäällä tuuli kuitenkin sen verran ankarasti ja keli muutenkin näytti hieman arvelluttavalta, joten muutimme suunnitelmaa ja lähdimme perusreittiä alas. Tavallisesti bäkkärin peruskurut ovat täysin hakattuja, mutta nyt ne olivat täysin koskemattommia. Lunta oli paljon ja se oli todella kevyttä, vaikkakin pohjat tuntuivat jonkin verran läpi. Itseäni se ei paljoa haitannut, sillä olin niin fiiliksissä lumesta. Hienointa oli se, että aivan alas padolle asti pääsi laskemaan pyydaa. Aika luksusta.
Aamulla topissa oli todella tuulista, ja kylmää... Lämpömittari näytti -22 astetta. Siitä huolimatta lähdimme alaspäin. Kuva on bäkkärin peruskurun yläosasta.
Seuraavaksi ajatuksenamme oli lähteä Plan du Foulle, mutta vuoren juurelle nouseva tuolihissi oli jo suljettu, joten Plan du Foun laskut on tältä kaudelta laskettu. Todella sääli, sillä sieltä olisi todennäköisesti saanut aika huiman laskun. No, otimme suunnaksi Gelen ja Super Mussen. Se olikin niin hyvä, että laskimme sen kahteen otteeseen. Päivän päätteeksi vielä kaksi kertaa Barrys Bowl, joka oli vielä iltapäivästäkin hyvässä hapessa.
Tänään oli faceshot-kelit.
Lisätään nyt vielä yksi kuva Antista, kun kerran onnistui.
Lumipöly seuraa laskijaa. Aamulla lumi oli uskomattoman kevyttä.
Ossi tykittää.
Tänään oli ehkä talven paras laskupäivä. Oltiin liikkeellä hyvällä porukalla ja koko päivä laskettiin ilman sen suurempia taukoja. Oli pitkästä aikaa kunnon tiukka laskupäivä. Oli mahtava laskea, kun rinteissä ja hisseissä oli todella vähän ihmisiä. Edelliset kaksi kuukautta on ollut niin hektistä aikaa, että tällaisesta rauhasta todellakin nauttii. Ja koko päivän sai vielä laskea täydellistä puuteria, aivan mahtavaa.
Laskettelu on kivaa!
Sanna sai napattua myös minusta kivan kuvan.
En kyllä tiedä, missä vaiheessa lunta on näin paljon satanut, sillä parin edellisen päivän aikana ainoastaan eilinen oli pilvinen päivä, eikä silloinkaan ainakaan alhaalla tullut juuri yhtään lunta. Sää vuoristossa on yllätyksellistä, ja tällä kertaa se yllätti positiivisella tavalla.
Eilen kotipuolesta tuli tekstiviesti, jossa kerrottiin
kuinka Rukalla lasketaan parinkymmenen sentin syvyistä rinnepyydaa. Ihan ei
kuittailu toiminut, sillä myös meillä oli, jälleen kerran, hyvä päivä.
Plan du Fou.
Lauantaina käytiin siis laskemassa Plan du Fou. Kyseessä ei
ole mikään kuru tai kenttä tms., vaan voinee sitä sanoa ihan vuoreksi. Seinä on
todella hauska, sillä sieltä löytyy paljon isoja ja pieniä kallioita, joista
voi hyppiä. Lasku on kuitenkin sen verran selkeä, ettei siellä ole
mahdollisuutta laskea itseään umpikujaan. Seinä ei myöskään ole överijyrkkä,
joten kyseessä on suhteellisen turvallinen lasku.
"Ei enään pitkä matka jätkät!". Nousu toppiin kesti noin tunnin. Haikki oli aika mukava, sillä se oli vaihteleva, eikä sisältänyt mitään älyttömän jyrkkää osuutta.
Kuten sanoin, haikki toppiin oli mielenkiintoinen. Välillä piti muun muassa laskeutua kallioita pitkin alaspäin. Kalliokiipeily on aina yhtä mukavaa hiihtomonot jalassa.
Lumi seinällä oli mieletöntä: pehmeää puuteria, jota oli
todella helppo laskea. Itselläni on ollut ongelmana laskuasennon
takapainoisuus, mutta nyt sain painon eteenpäin ja muutenkin paketin pysymään
kasassa. Olen myös laskenut aika pientä käännöstä pitääkseni vauhdin
hallinnassa, mutta nyt uskalsi antaa vähän vauhtiakin ja tehdä hieman isompaa käännöstä.
Kerrankin lasku oli edes vähän sinnepäin.
Topissa fiilikset olivat korkealla.
Tämänhetkisten ennusteiden mukaan lähes koko ensi viikko
pitäisi sataa lunta. Ei tässä paljoa kerkeä ”lomailla” ennen kotiinlähtöä, vaan
tiedossa on tiukkaa hiihtoa loppuun asti. Aikamoinen huhtikuu.
Joku saattaisi kutsua tällaista päivää täydelliseksi hiihtopäiväksi.
Ehkei se ihan täydellinen ollut, mutta tosi tosi hyvä päivä on takana. Yllätykseksemme parin edellisen päivän aikana oli ylös satanut yllättävän paljon lunta. Lisätään tähän vielä lämmin auringonpaiste ja kiva laskuseura, niin kasassa on ainekset hyvään laskupäivään.
Matkalla Super Musselle.
Laskettiin päivän aikana Super Musse ja Nursery. Musselle lähtö hieman jännitti, sillä kaikki ovat pelotelleet kuinka hirveä traverse sinne on. Olihan se paikka paikoin aika ilmava, mutta tällä lumitilanteella ei yhtään paha. Itse lasku oli todella hyvä. Yläkuru ei ollut mitenkään erikoinen, mutta kurun alla avautuva kenttä oli täynnä puuteria. Olihan siellä muutamat jäljet, mutta hyvin sinne mahtui.
Kuten totesin, Mussella oli muutamat jäljet ennen meitä, mutta lumi oli hyvää ja sitä oli riittävästi.
Lauri kuvaa, Hanski laskee.
Nurseryn alku on todella kivikkoinen, ja itse lanasinkin varmaan jokaisen mahdollisen kiven yli, mutta kuin ihmeen kaupalla suksien pohjat säilyivät ilman suurempia naarmuja. Ja se alakentän lumi; en ole montaa kertaa tällä kaudella yhtä hyvää lunta laskenut.
Kiva tausta, ja ennen kaikkea lumi pöllyää isosti. Hanski pöllyttää.
Päivän päätteeksi laskimme vielä itselleni uuden reitin Geleltä. Enpä olisi uskonut, että tällaisia päiviä tulee vielä tässä vaiheessa kautta.
Eilen satoi jälleen lunta, joten odotukset tätä päivää varten olivat korkealla. Valitettavasti kylä ja vuoret ovat olleet koko päivän sankan sumun peittämänä, joten ei hiihtoa tänään.
Tyypillinen huhtikuun sää.
Sää täällä on todellakin ei-huhtikuumainen. Tavallisesti tähän aikaan nautitaan auringosta ja odotellaan talven viimeistä dumppia. Nyt kylilläkin on kylmä, vuoret ovat täynnä lunta ja lunta satelee vähän väliä. Lumi ja rinteet säilyvät kyllä hyvinä, mutta olisi se kiva kokea shortsikelit vielä ennen lähtöä. Niin, kaksi viikkoa ja sitä ollaan Suomessa…
Eilen kyläkorkeudella satoi kiukkuisesti lunta, joten odotukset tälle päivälle olivat korkealla. Ylös vuorille lunta ei ollut kuitenkaan tullut kuin muutama hassu sentti, joten suuret suunnitelmat vaihtuivat hieman pienempiin. Mutta menihän se päivä näinkin:
Viime viikko oli kaksijakoinen. Alkuviikosta fiilikset olivat jotenkin maassa, ja hiihto eikä oikein mikään muukaan maistunut. Mitään erityistä syytä en keksi, mutta silloin kaikki vain otti päähän. Liekö matkaväsymystä ollut ilmassa?
Mutta nyt on muutama tosi hyvä päivä takana. Aurinko on paistanut pitkästä aikaa kirkkaalta taivaalta ja hiihto on maistunut. Olemmekin viime päivät kolunneet takamaastoja, ja ihan hyvää laskua olemmekin saaneet.
Superbowl ylhäältä ja...
...alhaalta. Eli tuo oikeanpuoleinen kenttä.
Perjantaina pääsimme avaamaan Superbowlin pienen lumisateen jälkeen. Lasku oli ihan kiva.
Tunnelma kylillä on tällä hetkellä kohdillaan, sillä vilkkain sesonkiaika alkaa olemaan ohi. Ihmisten määrä vähenee päivä päivältä, hisseihin ei tarvitse jonottaa eikä rinteissä joudu enää väistellä turisteja ja pubillakin saa juomia jonottamatta. Kevät on hienoa aikaa.
Arttu hehkuttaa blogissaan kuinka syvää Aiguille du Midillä oli ollut. Eihän Bruson ole "ihan" sama asia kuin midi, mutta kivasti se meilläkin pöllysi.
Aamulla katse ulos ikkunasta. Huh, ulkona on pilvistä eikä ylähissejä ole vieläkään avattu, joten tänään ei tarvitse lähteä mäkeen.
Puolilta päivin herään puhelimen soittoon. Ulkona paistaa pilvien välistä aurinko, kaikki hissit on avattu ja kaveri vaatii laskemaan. Kamat kasaan ja hissiasemalle. Tietenkin ylös päästyämme taivas menee pilveen, mutta näkyvyys on kuitenkin hyvä, joten ei muuta kuin mäki alas. Lumi on edelleen hyvää ja seura mukavaa. Nasta puolikas päivä.
Kolme ja puoli viikkoa reissua jäljellä. Maaliskuun loppu ei ole ollut ihan sitä mitä etukäteen odotin. Ajattelin että tässä vaiheessa kautta nautitaan auringosta ja odotellaan kauden viimeistä dumppia. Nyt kylilläkin on pakkasta, lunta satelee ja sää on erittäin talvinen. Sateiden pitäisi jatkua koko tämän viikon, joten edessäpäin on vielä todella hyvää hiihtoa...
Huomenna pariksi päivää Italiaan etsimään aurinkoa.
Edit: Eipä lähdettykään, vaan jäätiin tänne seuraamaan kelien kehittymistä.
Aamulla (lauantaina) pääsin todistamaan todellista pyydapaniikkia. Aamu valkeni aurinkoisena ja kirkkaana, joten hissiasemalle heti 8.45. Alkuun kaikki muut hissit paitsi Ruinettesille (2200 m.) olivat kiinni, joten alkoi kova arpominen lähteäkö alas brusoniin vai odotellako hissien aukeamista. Päätin odottaa, ja otin hissin ylös Ruinelle. Ylhäällä odottikin aikamoinen jono seuraavaan kabiiniin. Paine joka seurasi, kun ihmismassa alkoi sulloutua kohti hissiä, oli aikamoinen...
Mitkään ylähissit eivät olleet auki, joten porukka laski perusreittejä alarinteillä. Ei sillä, lumi oli hyvää sielläkin. Kevyttä, pehmeää ja syvää. Jos oli eilisen metsähiihdot hyvää, niin oli tämänpäiväinenkin vähintään erinomaista. Vaikka metsää onkin kiva hiihdellä, on fiilis erilainen laskiessa isoa kenttää lähes täydellisellä lumella. Iltapäivästä alkoi pilviä puskea taivaalle isolla kädellä ja useat reitit alkoivat olla laskettu puhki, joten hyvillä mielin pystyi kääntää suksensa kotia kohti.
Viime yönä se alkoi. Vielä kolmen aikaan aamuyöstä kotiin kävellessäni taivaalta ei tullut mitään, mutta aamulla näkymä ikkunasta oli hyvä. Lunta oli satanut ja satoi edelleen ankarasti. Ei muuta kuin kamat nopeasti kasaan ja Brusoniin.
Lunta oli muutaman tunnin aikana ehtinyt sataa ihmeen paljon. Lumi oli tosi kevyttä pakkaslunta ja sitä tosiaankin oli paljon. Enpä ole ennen face shotteja kokenut, mutta tänään niitä lävähteli kasvoille melkein joka käännöksellä. Olimme mäessä vasta puolen päivän aikaan, jolloin reiteillä oli jo aika paljon jälkiä. Lunta satoi kuitenkin niin paljon, että hissinousun aikana jälkien päällä oli jo runsaasti uutta lunta, joten hiihto oli hyvää.
Alla taas muutama ottamani kuva päivältä.
Farkkumarkku nauttii face shotista.
Mielestäni tämä kuva onnistui hyvin. Sain tarkennettua laskijan lähelle, lumi pöllyää isosti ja jos tarkasti katsoo, näkee laskijan kasvoilta leveän hymyn.
Kerrassaan mahtava päivä. Koskaan en ole päässyt laskemaan noin syvää ja kevyttä lunta. Lumi oli niin kevyttä ja pehmeää, että laskiessa tuntui kuin hiihtäisi pumpulissa. Avonaisissa paikoissa ei tietenkään mitään eteen nähnyt, mutta pohjat olivat niin tasaiset ja pehmeät, että uskalsi huoletta päästellä menemään. Lopulta viiden aikaan laskimme alas autolle ja otimme suunnaksi pubin. Häppärit olivat jo ohi, mutta eipä tuolla ollut välillä, sillä koko päivä oli ollut yhtä happy houria.
Huomenna jatketaan, sillä vaihtopäivästä huolimatta ei tarvitse mennä töihin. Rok rok!
Tänään oltiin Mont Fortin takamaastoissa kuvailemassa. Tai oikeastaan suurimmaksi osaksi muut kuvasivat ja laskivat, itse pyörin siinä sivussa mukana. Vedettiin kaksi rundia bäkkäriä, joiden aikana kuvattiin droppeja ja laskua. Päivän antia nähdään ehkä syksyllä läskikympin videolla.
Muiden kuvatessa videokameralla, otin itse kuvia pokkarilla. Vähän epätarkka, mutta mielestäni kuitenkin ihan kiva kuva. Antti päästelee menemään.
Ei oikein riittänyt zoomi kamerassani. Joka tapauksessa Maco laskettelee.
Maco matkalla Super Bowlille.
Ennen päivän viimeistä laskua kamera ojennettiin minulle. Käsky kävi laskea mäki alas vastaseinälle ja kuvailla sieltä muiden laskuja. Tällä kertaa kuvaajan osa kannatti, sillä päivän ehkä parhaimmat lumet sain laskea Super Bowlissa.
Macon vetämä suhteellisen komea linja. Oli kuulemma kauden parhaimpia laskuja, vaikka lumi ei ollutkaan erikoista. Hienosti se korppukin pölisi, kun tarpeeksi runttasi.
Olen ymmärtänyt, että tavallisesti maaliskuun loppu on täällä melko lämmintä aikaa. Viime viikolla ja alkuviikosta sateli lunta ja tänään lämpötila kyläkorkeudellakin on ollut nollan tienoilla. Torstaiyönä pitäisi vielä alkaa hillitön lumisade, jonka pitäisi pudottaa isosti lunta (nyt siis puhutaan useista kymmenistä senteistä). Eipä tuo haittaa, sillä pyydaa ei voi koskaan laskea liikaa. Onkohan tämä dumppi jo kauden viimeinen?
Tänä viikonloppuna kylillä on ollut menoa ja meininkiä. Eilen täällä siis kisailtiin Nissan O'Neill Extreme Verbier laskukisassa. Kyseessä on erittäin iso ja arvostettu vapaalaskukisa, johon pääsee mukaan ainoastaan maailman vapaalaskukerma. Itse kisa käsittää ainoastaan yhden laskun, mutta oheistapahtumia on läpi viikonlopun.
Kisahumua kylillä.
Itse kisa oli pienoinen pettymys. Tavallisesti kisa käydään Bec des Rosses:lla, joka on tänä vuonna laskettua Mount Geleä huomattavasti vaativampi seinä. Moni laskulinja oli aika vaatimaton, ja osan niistä olisi aika moni muukin voinut laskea. Muutama huima hyppy ja vaativa linjakin nähtiin, joten ei sitä aamulla turhaan ylös raahautunut.
Kisaseinä, eli Mount-Gele.
Kisakatsomomme.
Aamupäivä meni kisaa katsellessa ja piknikkä nauttiessa, iltapäivä töissä. Nix:stä tuli myös iso porukka kisoja seuraamaan, joten päivällä ja varsinkin illalla tuli tehtyä taas uusia tuttavuuksia. Tänään onkin sitten otettu rauhallisesti...
Hyvää hiihtoa, hyvää lunta ja hyvää seuraa, siinäpä pari edellistä päivää lyhyesti. Alkuviikon sateet eivät tuottaneet pettymystä, sillä uutta lunta oli satanut useampi kymmenen senttiä. Edellinen kunnon dumppi olikin viimeksi tammikuussa, joten fiilikset torstai-aamun valjetessa olivat luonnollisesti huipussaan.
Col des Mussea, Highwayta ja Vallon d'Arbya, siinä torstain laskut. Kovin ylös, eli toisin sanoen bäkkärille emme uskaltaneet lähteä, sillä lumi oli erittäin epästabiilia. Oman suoriutumiseni suhteen päivä oli kaksijakoinen. Aamupäivästä lasku oli hieman hakusessa, mutta iltapäivästä alkoi vanhakin vertyä. Highwaylla joutui jopa korkkaamaan yhden reitin, lumi oli hieman tuulen pakkaamaa, mutta kuitenkin todella hyvää laskettavaa. Vallonilla lumi puolestaan oli todella pehmeää, sitä oli paljon, eikä reitillämme ollut yhtään jälkeä. Hieno päivä, ei voi muuta sanoa.
Runsaan lumentulon myötä myös seinät olivat siis todella herkässä. Koko päivän kuului pamauksia, kun pistöörit räjäyttelivät seiniä alas, Air Glacier-kopterit pörräsivät taivaalla ja kaikkialla näkyi vyöryjälkiä. Itse en todistanut yhtään vyöryä, mutta kaverit näkivät useammankin lähietäisyydeltä. Päivä oli hyvä muistutus tämän lajin vaaroista ja laittoi taas mietityttämään laskemista ja asiantuntemusta, jota rinteiden ulkopuolella laskeminen vaatii.
Alla muutama ottamani kuva tiistailta.
Jos olisin saanut näpäytettyä kuvan pari sadasosaa aikasemmin, olisi laskija ollut ilmassa. Nyt kuva on vähän, no tuollainen...
Ja tässä päivän ehkä hienoin suoritus:
Liekö eilisen päivän tapahtumilla ollut osuutta asiaan, mutta tänään bäkkäri oli hyvässä hapessa. Monet reitit olivat avaamatta ja lumikin oli hyvää. Ei mitään ökypuuteria, mutta erittäin hyvää laskettavaa kuitenkin.
Huomenna täällä järjestetään Nissan O'Neill Extreme Verbier laskukisa. Kyseessä on yksi suurimmista vapaalaskukisoista, joka järjestetään vuosittain täällä Verbierissä. Varsinainen kisapäivä on huomenna, mutta oheistapahtumia on läpi koko viikonlopun. Olemme ostaneet kertakäyttögrillin ja runsaasti evästä, eli huomenna on tiedossa mukava päivä. Iltapäivästä tosin pitää mennä töihin, joten koko päivää ei voi hengailla.
Eilen alkoi lumisade, joka on jatkunut koko viime yön, tämän päivän ja jatkuu edelleen. Kyläkorkeudella sade on tullut vetenä, mutta ylhäällä tietenkin lumena. Jännityksellä seuraamme sateen jatkumista ja mietimme kuinka paljon lunta on satanut ylös. Mistään pienestä dumpista ei joka tapauksessa ole kyse, joten seuraavina päivinä on hauskaa tiedossa.
Tällaista keliä ollaan odotettua. Näkymä parvekkeelta on tällä hetkellä erittäin hyvä.
Mitä seuraa, kun asunnon internet yhteys saadaan toimimaan parin viikon tauon jälkeen? Syvä hiljaisuus ja näpyttelyn verkkainen ääni.
Moni varmasti ajattelee, että tällainen lorviminen Alpeilla on pelkästään rentoa elämää. En kielläkään etteikö elämä täällä olisi helppoa. Aamulla katsomalla ulos ikkunasta näkee kannattaako lähteä mäkeen vai ei, töihin menosta tai koulutehtävistä ei tarvitse stressata. Silloin tällöin laskeminen tuntuu kuitenkin melkein työnteolta. Herätyskello soi aamuisin seitsemältä, aamutoimien jälkeen bussilla hisseille, jotka rupeavat pyörimään 8.45. Päivä laskettelua, jonka jälkeen afteri, ruokakaupassa käynti ja ruuanlaitto. Tässä vaiheessa kello onkin usein jo niin paljon, että voi mennä nukkumaan. Ja aamulla sama ruljanssi uudestaan. Niinpä tuntuu luksukselta nukkua välillä pitkään ja ottaa iisisti.
Tänään oli sellainen aamu. Sää oli pilvinen ja tuulinen, joten mäkeen ei ollut kiirettä. Oli mukava nukkua kunnon yöunet ja nauttia runsas aamupala. Koko päivää ei kuitenkaan jaksanut lorvailla, joten lähdimme iltapäivästä ylös harjoittelemaan piipparin käyttöä. La Chaux:ssa on aidattu alue, jonne on haudattu piippareita. Koneelta voi valita kuinka montaa piipparia haluaa etsiä, ja sondaamalla piipparit saa pois päältä. Pari tuntia tuli etsintää
harjoiteltua, ja jälleen kerran sai todeta, että on hyödyllistä touhua.
Huono keli tuli kerrankin käytettyä hyväksi.
Ulkopuolisten silmin touhu näyttää varmasti hölmöltä. Kävellä nyt ympäri kenttää naama maassa välillä tökkien pitkällä kepillä lumeen. Hölmöä tai ei, on harjoittelu erittäin hyödyllistä puuhaa.
